Nyt on ollu taas ihan kauhee vali tassa kirjottelussa. Aina ku en jostain syysta paase koneen aarelle ja kirjottelleen, ois paa taynna vaikka jos mita sanottavaa ja kirjoteltavaa, vaan sitte ku ois mahollista istahtaa rauhassa kirjottelleen nii tyhjenee paa ihan kokonaan. Joku kaunis paiva yritan saaha aikaseksi sen "Oviedo kuvina" postauksen, ku semmosta on pyyelty. Oon myos miettiny semmosta ns. "valmistavaa" tekstia Espanjan matkaa miettiville. Okei Pohjois-Espanjan matkaajille.. Tai no ehka mahollisesti Asturiakseen tuleville. Noh kuitenki semmosta hopottelya mun kokemuksien ja ajatuksien perusteella taalta.
Aiemmin sannoin etta oon viimeinki saanu yhen pitka aikasen projektin alulle, mutta se meniki heti kerralla lyttyyn. Tavallaan. Ootan siis etta paasen kotona hoitaan asian kunnolla, ihmisten kanssa jotka puhhuu sammaa kielta ja yrittaa ees kayttaytya ammattimaisesti :) Viime lauantaina kaytiin tyttoporukalla piiiiiiitkasta aikaa vaha juhlimassa.. Kotona olin joskus 7 jalesta aamulla ja sunnuntain olot oli kylla sen mukaset. Onneksi perhe lahti jo aamusta johonki kylareissulle nii sain rauhassa maata sangynpohjalla ja vahata kuolat poskella telkkaria. Viikko meni ihan hurrauksessa lasten kanssa, Marcos on parantanu ihan hirveesti puhumisen kanssa ja selittaa paivat pitkat parhaansa mukkaan Super Mariosta ja sarjakuvista. Kuitenki illalla ku on muu perhe kotona nii ei varmasti paase pojalta sannaakaan enkkua suusta. Irenen kanssa ollaan kayty syvallisia keskusteluja kavereista ja elamasta ylleensakki, suoristettu hiuksia ja leivottu Nutellakekseja. Reppana on jo nyt ihan surku etta lahen jo kuukauen paasta kottiin, mutta tottakai lupasin etta tuun kaymaan kylassa kuhan semmoseen on saumaa..
Ite oon jo alkanu melkeen innolla oottaan kottiin tuloa, vaan sitte ku mietin sita enemman niin on kauheen ristiriitaset tunteet. Tietenki on ikava kotia ja kaikkia siella, mutta kuitenki tastaki on tullu jo koti. Ihan luontevasti sanon aina etta "oon menossa kottiin" tai "oon kotona viien minnuutin paasta". Perheesta taalla on muodostunu oma toinen perhe, ja Roxana & Micaela on osa sita. Aika hankala selittaa tuntemuksia, tiian etta oon onnellinen ku paasen ihan ikiommaan kottiin ja kaikkien tyko, mutta toisenlainen koti-ikava tullee olleen sitte takas tanne. Ei ennaan aamukahveja Roxanan kanssa ja jokapaivasta ramppaamista koulun ja kojin valilla Micaelan kanssa. Noh vaan viela yritan nauttia viimesista viikoista taalla, koitan sitte raahata auringon mukanani Oulun terasseille ;) Nyt pizzaa ja juoruiluja Roxanan kanssa, adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti