Koti.

Huoh, täytyy myöntää että oon suorastaa vältelly tän kirjottamista, vaan pakko kai tääki on saaha päätökseen.. oon nyt ollu kotona melkeen 2,5 viikkua, ja vieläki on ihan hitusen sekavat fiilikset. Kotimatkalla lentokonneessa iski kauhee kirjotteluinspis, ja kirjotin kaiken puhelimmeen notta voi sitte suoraan laittaa ne tänne. Nyt ne asiat kuitenki tuntuu nii hassuilta että ne pyssyyki vaan siellä luurissa.

Heipat oli melko itkuset ja haikeet. Ihan eri ku kotoa lähtiessä, tänne tiesi kuitenki 100% varmasti pallaavansa 9 kuukauden jälkeen. Koko matkan ajan ahisti ja huulta purren itku pysy pois. Tai sitte vaan jumitti ja muisteli kaikkea, ja koitti älytä että se on "ohi" nyt. Heti Barcelonan kentällä rupes ihan ärsyttään se suomalaisten ja ruottalaisten junttituristien määrä. Kaikki töni ja puski eikä välittäny muista ku ittestään, että pääsee varmasti ekana näkkeen lentoinfot tai juostua konneeseen omalle paikalle. Mikä ihme siinä on, että sinne on pakko päästä ekana ihan vaan että voi sitte kuumassa konneessa oottaa puoli tuntia että kaikki on ees sisällä?! En ymmärrä. Kaiken kruunas kunnon Suomipappa, joka ei tietenkään puhunu enkkua eikä epsanjaa ja koitti selittää lentoemännälle että haluais vaihtaa istumapaikkaa. Reippaana tyttönä menin sitte auttaan siihen, ku eihän se lentoemäntä ymmärtäny sannaakaan suomijuntin selityksistä. Käänsin lentoemolle enkuksi asian, ja taas enkusta suomeksi papparaiselle, joka vaan tuijotti niinku oisin puhunu hepreaa sille. Ei kiitosta, vaan ihme ärähys ja jankutus jatku taas. Päätin etten jaksa kuunnella konneen täyeltä olevia junttituristeja, ja laitoin mussiikit korville ja nukkuun.
         Oviedo - Barcelona - Helsinki - Oulu, josta Lauri ja Miia tuli hakkeen mua. Kaikkia meitä jännitti hirveesti, Timo nimittäin oli jo viety Amarilloon synttärinviettoon parin muun mukavaisen toimesta - tottakai tietämättömänä siittä että oonki jo kotona. Ylläri onnistu täyellisesti, videosta tuolla alla näkkee kaiken. Lauantaina tuli muutama lisäylläri lakkiaisten merkeissä, ja oli huippua nähä kavereita nii pitkästä aikaa. Kävin ennen lakkiaisia näkemässä kotiporukkaaki (<3), ja Pädi oli mulle möömöö ku ei tullu ees haisteleen tervehykseksi vaan lähti pois. Sunnuntaina tuli pappa meille lounaalle, ja hui kamala kuin se on vanhentunu tuossa ajassa.. Vaikkaki olemukseltaan silti sama ihana pappa ku aina ennenki. Eka viikko meni melkosessa häsläyksessä, ja toka viikko heti töissä iltavuorossa. Nyt tuntuu että alkaa elämänrytmit toimiin hiljalleen, toella ymmärtää olevasa kotona.

Tunnen että oon jollain tavalla ihan eri ihminen ku mitä lähtiessä, mutta silti sama ku aina. Oon kasvanu monella tavalla, aattelen asioita vähän erillain, oon rohkeempi, uskallan heittäytyä. Blogihommat mahtaa hiljetä hetkeksi, ja jossain vaiheessa alkaa taas jossain täysin uuessa osotteessa. Uus alku :)

Toisen laukun siivouksen jälkeen

Serkkujen pentubeethooveni 8)

                                            

Video on meleko pitkä ja ei, en tossa yhessä kohtaa ollu lähössä karkuun ku jäin laukusta jonku tuoliin kiinni. Ja joo alotuskuva on mitä on :D
       Mutta matkablogi oli nyt tässä, ainaki väliaikasesti ;) Uusia tuulia uuessa blogissa kuhan saan aikaseksi istahtaa kunnolla taas värkkäämään sen alulle..!

Yllatuksia ja hyvvaa ruokaa

Viime viikon viikonloppuna (18.5.) Davidin perhe jarjesti grillailuillan, joho menin sitte Claran perheen kanssa. Oli jos vaikka minkalaisia ranskalaisia viineja ja shampanjaa, ku molemat perheet on lahtosin ranskasta.. Davidin perheen aitin vanhemmilla on oma hieno ranskalainen ravintola, ja se oli kokannu ihan ylihyvvaa keittoa eka lautaselle. Toiseksi saatiin super grillikylkia ja lipitettiin viinia.. Oli tosi kiva, etenki ku molemmat perheet on nii menevia nii niien kanssa jakso tosissaan tommosen illan viettaa ihan loppuun asti. Yon yli Claran "isa" soitti kitaraa, ja muut laulo paaosin ranskaksi. Nostalgia.
                Viikolla maanantai ja tiistai oli vappaata muksuille, ja tiistaina lahettiinki vahan retkeileen Valenin ja lasten kanssa. Tarkotus oli menna semmoseen dinosaurusmuseoon mutta tottakai se on just tiistaisin sulettu. Raukkeli marcos ko se oli niin pettyny, pojan intohimo ku sattuu olemaan dinosaurukset ja muut tommoset jutut.. Mentiin kuitenki johonki piitsille missa nahtiin dinojen jalanjalkia!! Marcoski alko piristyyn hiljalleen, ja lounaan jalkeen oli ihan uutta poikaa. Viimeseksi ajeltiin Gijoniin kattoon mita nakkyy akvaariumissa ja jattikilppari uiskentelemassa oli symppis. Kotona oltii vasta illalla ja kaikki ihan rattivasyneina. Mutta oli kiva viettaa tommonenki paiva vaihteeksi..

   

Dinojen jalanjaljilla

Ihan kivat oli nakyat ravintolan ikkunasta

Viime lauantaina (25.5.) Illalla oli isot grillijuhlat tuossa urheiluclubilla, ja koko La Fresneda oli paikalla. Sidra ja olut virtas ja kuhina kavi niiku muurahaispesassa ko miljoona lasta juoksi sinnetanne. En kuitenkaa viipyny siella kovin kauaa ku Roxana tuli hakkee mua Mican, Letyn ja Agusin kanssa. Ne oli varannu meille poyan yllari illalliselle, ja  ku hyppasin kyytii ni sano vaan etta "me kidnapataan sut"! Ajeltiin Oviedon ulkopuolella olevaan Tierra Astur -ravintolaan (joka siis selvennykseksi loytyy ainaki myos Oviedon sidrakadulta, jos joku tanneppain eksyy nii tata ravintollaa ei kannata jattaa valista. Parasta) Joka oli hienoimmin sisustettu ruokailupaikka mita oon nahny koko tan 9 kuukauen aikana! Seinaa kierti jattimaiset sidratynnyrit minka sisalla oli ruokailupoydat, toisella seinalla oli kokkien tila joka oli avvoin ruokailualueelle, ja keskella oli sitte pienempia poytia joien ylapuolella roikku tuhansia sidrapulloja katosta. Siella jos jossai tuli kunnon periasturialainen tunnelma, harmi ko en tietenkaa alynny kovin ottaa kuvia sielta, otan jos mennaan sinne perheenki kans.
           Paastiin istuun siis sisalle sidratynnyriin mika oli kiva ku se toi niin paljo yksityisyytta, vaikka toisaalta oli niinku ois essiintymislavalla syony. Tarjoilija toi sidralasseille tarjottimen johon lasit piti laittaa aina vaan ku halus lissaa. Liekkohan oli kertaakaan etta ois lasit laskettu poyalle ja tarjoilija kysyki jossain vaiheessa etta kai me ymmarrettii,n etta laitetaan ne siihen vaan jos halutaan lissaa, ku joutu juokseen koko aika eestaas. Ruoka oli - taas kerran taivaallista. Kuha oltiin syoty nii lahettiin viela Oviedoon kaymaan yhessa baarissa, jossa lety kavi "kyssyyn biisia" jonka sijasta seinalla olevalle telkkarille tuli teksti "Inna me rakastettaan sua".. Oli ihana ilta, ja heipat Letylle. Sita ei kerkee ennaa tassa viikon ja lyhyen ens viikonlopun aikana nakkeen :C

 

Taa viikko tullee olemaan taynna heippoja, pakkaamista, hiustenlahtoa, siivousta, ja kamppeien valikoimista.. Kaikkea on kertyny nii hirveesti etten todellakkaan oota innolla vaan minkas teet!