Strange Glances

Tänä viikonloppuna oon keränny kummia katseita enempi ku koskaan. Niin eri ikäsiltä ihmisiltä, hevosilta, lehmiltä, ku kanoiltaki. Mitäpä muutakkaan vois oottaa ku kulkee 2 kameraa kourassa pienenpienessä maalaisvuoristokylässä jossa lehmänkakka, joka puolelta kuuluva kotkotus ja "vanhoillinen" pukeutumistyyli on arkipäivää?? Niimpänii. Tuommosessa paikassa alkais kieltämättä kiviäki kiinnostaa mitä tän näkönen tyttö täällä tekkee, ja miksi se kuvvaa kaikkea mahollista mitä etteen tullee. Oltiin siis Lalian siskon rakentamassa vuoristomökissä pe-la yö, ja oli kyllä todella tunnelmallinen ja kaunis paikka. Varmastikkaan mikään kaupungissa kasvanu nuori ei ois viihtyny siellä sekunttiakaan, jo pelkkä haju autosta ulos astuessa ois ajanu sen pois. Mökki oli kylän korkeimmalla paikalla, ja sieltä oli aika uskomattomat näköalat jokapaikkaan. En just siinä kyseisessä kylässä nähny kovinkaan nuorta väkeä, suurin osa oli reilusti yli 50 ikävuoden toisellapuolen luultavasti. Maalaiskylän tunnelman viimeisteli vanhojen mummojen ruutumekot, esiliinat ja huivit sekä pappojen lippahatut (???), kauluspaidat, liivit, suorat housut ja kävelykepit. 

Hot Chicks 

Mökki

Lauantaina lähettiin ajamaan johonkin eri vuorelle, jossa käytiin sitte lähemmäs tunnin mittanen kävelylenkki. Villihevosia siellä ja täällä, lehmiä lönköttämässä pitkin teitä. Maisemat oli aivan henkeäsalpaavat, koitin vangita ne kuviin mahollisimman hyvin mutta totta ne täytyis omilla silmillä nähä. Sieltä mentiin sitte kylän "keskustan" jossa tavattiin näiden ystäväperhe ja se isä englannin opettajana jopa puhu mulle enkuksi. Tämmöseen ylellisyyteen ku ei täällä oo vielä ollukkaan kunnolla mahollisuutta.. Ne tuli mökille lounastaan meidän kanssa ja muutenki viettään vapaapäivää. Niillä oli pieni tyttö, joka oli ehkä tempperamenttisin drama queen koskaan.. Niinä pieninä hetkinä ku se oli hyvällä tuulella, nii oikeinki sulonen tyttö. Mutta heti jos väärä henkilö sattu sille puhumaankaan nii pommi räjähti. Poika (Rodrico) taas oli niinku pikkupojat täällä yleensäkki, ei ujostele yhtään ja selitti vähän väliä jotain espanjaksi. Niillä oli mukana myös joku toinen pikkupoika (Martin), joka ilmeisesti oli tämän perheen äidin siskon lapsi (kylläpä on hankala selittää..) ja sillä oli uskomattoman kauniit silmät. Niin syvän tummat ku voi olla, pitkät pikimustat ripset ja pientä pilkettä.. 

Pikanäpsäys mutta jotenki semmone jänskä hoho

Mansikki vs. piikkipensaan herkut

Säihkysilmä Martin

O_O?

Pikkuprinsessa

Rodri ja Martin

Illalla lähettiin sitte ajamaan muutaman tunnin matkan päähän Lalian vanhemmille, vaikka luulin että oltais illaksi jo kotona. Isovanhemmat otti oikeen lämpimästi mutki vastaan vaikka kielimuuri nyt oli mitä oli. Talo oli ISO ja sokkeloinen, en ihmettelis vaikka ne portaat ja käytävät ois ollu joskus kerrostalon rappu. Jonkulaiseen huoneeseen johtavia ovia (vessat ja jättikomerot mukaanlukien) oli reilusti yli 20, talossa kerroksia 3. Kylän nimi oli Cistierna, jos oikeen ymmärsin ja olihan melkonen aavekylä paikotellen.. Vanhoja rakennuksia joiden ikkunat ja ovet hakattu / muurattu umpeen ja tyhjiä katuja. Sieltä en nyt saanu aikaseksi ottaa kuvan kuvaa, vaa eiköhän niitä tässä vuodenmittaan saaha.. 

Matkalla isovanhemmille ajettiin pitkänmatkaa kävelyvauhtia jättimäisen lammaslauman ja paimenien perässä..

Sunnuntaina herättiin jo hyvissä ajon ku Lalia halus viedä mut kattomaan sen kylän kotikirkkoa mutta satoki vettä nii jäätii sen sijasta seuraamaan juoksukilpailuja jotka starttas siitä isovanhempien kotiovelta. Koko päivä oli kauheeta pyöritystä kaikenmaailman siskojen ja siskontyttöjen ja tätien ja setien ja lasten ja lastenlasten ja ystävien sukulaisten keskellä, joista suurin osa "puhuu hyvin englantia" mutta joista oikeesti englantia puhuvat oli yhen käden sormilla laskettavissa. Tosi raskasta nähä miljoona uutta ihmistä muutaman tunnin sisällä ja olla kaikkien keskellä YKSIN, ku ne ei edes yritä puhua enkuksi. Iltapäivästä mentiin syömään Lalian veljelle ja siellä meitä oli yhteensä 12 henkeä, kaikki huutamassa espanjaa yhteen ääneen tai jos mahollisesti puhuttiin mulle ruokapöydässä niin jokasuunnasta kaikki huutaa joko espanjaa tai englantia päällekkäin ja eriasiasta. Huh pää pyörällä koitin kuunnella kenellä oli jottai asiaa/kysyttävää ja kuka korjaa sen sanomisia, koittaa kääntää espanjasta enkuksi tai vastaa mun puolesta. Sitte taas takas elämään omaan kuplaan ja omien ajatusten pariin ku ei ymmärrä sanaakaan mitä ympärillä höpötetään. 

Kottiin ajettiin lähemmäs 2 tuntia maailman mutkasinta vuoristotietä. Neulansilmämutkat + kuski jonka ajotyyli on KAASUAjarruaKAASUAjarruaKAASUAjarrua + minä ja matkapahoinvointi ei todellakaan ole hyvä yhistelmä. Mun huonon olon takia jouduttiin pysähtyyn matkan aikana 3 kertaa että saan käydä vaan haukkaamassa raitista ilmaa ja seistä tasasella maalla, vaikka tuntu että pyörii vielä enempi päässä ku nousee ylös. Luulin että Irenellä oli myös paha olo ku se piti pussia kourassa varmaan puolet matkasta, mutta ku se jossain vaiheessa koitti lykätä sitä mulle niin tajusin että se pitää pussia valmiina jos rupeanki lervaileen yhtäkkiä :D Ihan ajattelevaista, siinä kyydissä ei se ois mikään ihme ollukkaan. Kaiken energian ku keskitti tien seuraamiseen, ajatusten pitämiseen jossain muualla ku siinä kuin paha olo on ja huulen puremiseen että pysyy lounas massussa, niin matka suju oikeenki rattosasti. :))

Tässä viikon sisällä, etenki tänä viikonloppuna oon ihan oikeesti saanu omakohtasesti aivan uuden merkityksen sanalle "yksinäisyys" vaikka täällä onki Pauliina ja Roxana ketä nään lähes päivittäin, ja vaikka oisinki ihmisten ympäröimänä. On myös ollu hetkiä jollon ihan yhtäkkiä täydestä onnesta mieliala romahtaaki maan syvimpään rakkoon, ja siitä pitäs taas äkkiä koota itsensä uuelleen. Etenki aamusin täysi tsemppaus ja positiivinen asenne päälle uutta päivää varten.. Oon myös monen asian parissa löytäny ittestä piirteitä ja tunteita joita en tienny olevan olemassakaan. On tosi hankalaa hoitaa minkäännäkösiä asioita ilman tarvittavaa kielitaitoa, ku täältä on hankala löytää ihmistä joka osais edes englannin perusteet. Tiesin kyllä tänne lähtiessä että tää reissu tulee kasvattaan tosi paljon, että täällä itsenäistyy ja ettei tää tuu tosiaankaan olemaan helppoa millään tavalla, mutta en oottanu näin rankkoja mielialanvaihteluita tai monia päiviä kestävää surku fiilistä. Ehkä tässä kuitenki pikkuhiljaa alkaa ikävä kottiin hellittään (joo, ikävä, vaikka oon ollu täällä vasta lähemmäs 3 viikkoa mutta se tuntuu kuukausilta), ja kielitaito kasvaa. Vielä ku pääsis kielikursseille! Ei auta ku koittaa vaan jaksaa olla kärsivällinen ja mahollisimman positiivisella mielellä, hiljaa hyvä tulee! :)

Täytyy koittaa aina sinnikkäästi kattoo vaan kaikkien valosat puolet ja hopeareunat, kaikki hyvä tottakai tuntuu aina paremmalta ku on ensin käyny siellä maanraossa :)

Fireworks

Pikapäivitys. Käytiin eilen kattomassa Valenin kanssa ilotulitus Oviedossa. Tänään suurimmalla osalla ihmisistä on ilmeisesti vapaapäivä, ja porukkaa oli ihan hirveesti! Varmaan enempi ku suomessa asukkaita yhteensä.. Ihan sama mihin suuntaan katoit, nii ihmismeri vello silmänkantamattomiin. Porukkaa oli vauvasta vaariin ja tuppas koko aika lisää. Ku me määstiin paikalle puoltatuntia ennen ku show alko, nii mahtu vielä pyörähtään reippaasti ympäri omalla paikalla mutta ku kello alko läheneen puoltayötä ei siinä hirveesti kehannu ennää heilua mihinkää suuntaan.. Suurimmalla osalla ihmisiä oli mukana istuinalustat ja juomista (mm shamppanjapullo ja lasit o_o) mukana. Käveltiin semmosen kukkulan päälle jonka rinteille ihmiset keräänty, ja matkalla siihen paikalle oli pystytetty pieniä kojuja missä myytiin kaikkea pikkupurtavaa. Mietin aluksi että mitä ihmettä, jos ilotulitus kestää jonku 10-15 minsaa nii miksi kaikki on näin hyvin valmistautunu tänne. Suurin osa ihmisistä oli ihan juhlatunnelmissahuuuu! Noh lopulta se sitte alko ja kaikki osotti suosiotaan ku valot sammutettiin, kaikki osotti suosiotaan ilotulitusten välissä, ja kaikki osotti suosiotaan yli puolituntia kestäneen esityksen jälkeen.. Oli vähä isommassa mittakaavassa mitä oon kotosuomessa vielä nähnykkään. Otin siitä videon joka kestää n. puol tuntia, vaikka alku jäiki kuvaamatta.. En saanu jostai syystä puskettua sitä videota tänne nii rakettikuvat on sitte suoraan siitä videolta.

Tänään lähetään johonki näiden "vuoristomökille" yheksi yöksi, saa nähä millanen paikka se sitte on karhujen ja susien keskellä. Täällä sää on nyt vaihellu ihan hirveesti, alkuviikko oli melko kylmä ja sateli vähä mutta nyt taas loppuviikosta aurinko paistanu kirkkaalta taivaalta ja KUUMA. Täällä paikallisetki on iha ihmeissään mikä tää säätila oikee on, ku normaalisti sattaa vaan koko syksyn ja on suht. vilposaa. Ei sillä että valittaisin, kelpaa :) toivottavasti pysyy syyskelit tämmösenä nättinä. Hassua ku luonto vaihtaa jo väriä ruskaan vaikka päivät on niin kesäsiä.. 

Noh, nyt suihkun kautta laitteleen kamppeita tulevaa vuorokautta ajatellen.. :)