HO HO HO !

Sunnuntaina perhe lähti Lalian vanhemmille ja siitä vielä tammikuun eka viikoksi reissuun. Ite lähin valmistautumaan joulunviettoon Roxylle. Käytiin tekemässä vähä jouluostoksia ja löysin mekonki uudenvuoden pirskeisiin (WIHII)! Pyysin jo tätyliä lähettään yhen mekon kotoa ko täältä löytäminen tuntu nii epätoivoselta, vielä ku nyt vasta ymmärsin että uudenvuoden juhliin on siis kunnon pukukoodi ja miehilläki pittää olla puvut päällä. Ilta istuskeltiin vaan telkkarin ääressä ja mentii melkeen ihmisten aikoihin nukkumaan.

       JOULUAATTONA oli kummaa herätä täysin tyhjään kämppään ilman joulukuusta tai minkäänlaista joulufiilistä. Ulkona paisto aurinko ja oli superlämmin seisoskella ikkunassa ja katella hälinää kaduilla. Vuorenhuiputki on sulanu lumesta yhtäkkisen "lämpöaallon" takia. Roxy oli aamulla lähteny käymään pikamutkan töissä ja tullessaa se toi meille minikuusen pientä jouluntunnelmaa luomaan! Yhessä koristeltiin se ja pistettiin olkkari nätiksi. Kyllä vaan vaikutti heti vähä joulufiilikseen ja vähä aikaa ihhailtiin millasta jälkeä saatiin aikaseksi ennen ku lähettiin ihan viimehetken lahja- ja ruokaostoksille. Tavattiin Mihaelan (Roxyn siskon kanssa) ruokakaupassa ja mentiin sieltä yhessä valmistaan illallinen niiden asunnolle. Tai no kahestaan ne sen valmisti, eikä antanu mun sekkaantua ollenkaan :D Oli kummallista että oltiin vaan siellä eikä lähetty illallisen jälkeen mihinkään, mutta silti laittauduttiin nätiksi ennen ku alettiin syömään.. Ruoka tietenki poikkes ihan aikalailla siitä mihin kotona on tottunu; jättikatkarapuja, erilaisia salaatteja, lihaa, juustoja, paikallisia jouluherkkuja ja suklaata. En oo aiemmin omin pienin kätösin kuorinu tommosia katkarapuja, ja hetki meniki ennen ku hoksas miten homma toimii ilman että niiden aivot sun muut sisälmykset ei lennelly kaaressa ilmaan.. Mutta hyvvää oli, vaikka kinkku puuttu :) Ruuan jälkeen jaettiin lahjat ja määki olin näköjään ollu ihan kilttinä! Mun lahjojenhankinta ei menny ihan putkeen.. Tein tilaukset noin kuukausi sitte, ja ennen ku ehin niitä edes maksaa sain puhelun pankista että kortin tiedot on saattanu joutua jonku kässiin ja nostorajat & nettiostosrajat vedettiin nollille siksi aikaa että saisin uuden kortin. No mutta päivä oli kokonaisuudessaan kuitenki hyvinki onnistunu ja oli mukava kokea näinki totutusta poikkeava aatto. Mihaela lähti vielä jatkaan iltaa sen poikaystävän tykö, ja Roxyn kans kateltiin vielä hetken aikaa jouluohjelmia telkkarista.

"This is for you, for the days you feel lonely" -Irene<3

Aattopäivää

Joulupäivä meni ihan rentoillessa ja ruuanjämiä syödessä. Iltapäivällä hoksasin että mulla on pakko lähtä käymään kotona hoitamassa pari asiaa, ja kauheella kiireellä juostiin että oisin ehtiny seuraavaan bussiin vaa tietenki se ajo just ohi. Ei muutaku toisella bussilla Lugonesiin ja sieltä taxilla kotia, vaan ovella sitte huomasin että jätin avvaimet Roxylle eikä meillä oo ketään kotona vielä. Onneksi naapurissa on vara-avain ja pääsin sisälle. Pian piti kuitenki mennä taas juoksujalkaa bussipysäkille ja takas kaupunkiin missä Roxy, Mihaela & poikakaveri, ja Lety pikkutyttösä kanssa ootti Viinikadulla. Letyn tyttö Laya on kyllä supersulonen ilmestys, aivanku pikku enkeli ja pikkuhiljaa se alkaa tottua muhunki eikä tuijota kokoajan niin ihmeissään. Sain jopa ekkaa kertaa siltä heippapusunki ja tottakai oli ihan voittajafiilis :))

  Keskiviikkona Roxy oli töissä mutta tuli normaalia aiemmin kotia ja käytiin vähä kattelemassa miltä keskustassa näyttää. Ihan täynnä ihmisiä jokapaikka, niinku ne ei ois päässy kuukauteen tekemään mitään ostoksia tai viettään iltaa lasillisen ääressä terassilla. Ihan ahistus iski ja oli oikeestaan aika helpottavaa päästä illalla rauhalliseen La Fresnedaan ja kottiin. Tänään kävin vielä Oviedossa hoitamassa pari asiaa, ja pian pitäs lähtä 'jouluillalliselle' Lalian, Valenin ja Roxanan kanssa.. :)

Comes and goes

Tosiaan viimeviikon lauantaina Timo tuli tänne vieraileen viikoksi. Valen ja Lalia teki joka päivä kaikkesa sen etteen että mulla ois normaalia vähemmän hommaa täällä, ja keretään pyörimään yhessä mahollisimman paljo. Ne päätti antaa sen viikon täysin meille, (tietenki ihan perus päivähommat piti hoidella normaaliin tapaan) ja ne tosissaan ainaki yrittää ymmärtää mitä se on ku ei nää ketään kotoa pitkään aikaan ja sitte tulee vaan yks viikko, jonka jälkeen ollaan taas pitkän aikaa omillaan. Oon vieläki ihan ihmetyksissä kuin hyvä tuuri oikeesti kävi että tämä perhe osottautu tämmöseksi, alkuvaikeuksista huolimatta.

Viikko meni siis aikalailla kierrellessä ympäri La fresnedaa ja Oviedoa, shoppaillessa, hyviä ruokia maistellessa, päivisin lasten kanssa hengaillessa ja tietenki yhessäolosta nauttiessa. Jotenki ei ossaa erikseen päivistä kertoa oikee míttään nyt, pää on ihan jumissa ja yhtä mössöä kaikki. Lapset ihastu Timmoon täysillä ja Marcos oli ihan sääd tänään ku vein sitä kouluun enkä jaksanu nostella sitä samallailla ilmaan. Koko viikko oli ihanku ois nähny vaa hyvvää unta, ja ohi iha liian nopiasti.
      Perjantaina lähettiin illanviettoon Roxanan kanssa, ja alotteluiksi mentiin sidreriaan taas illalliselle. En muista paikan nimeä enkä oo käyny siellä ennen mutta oli ehkä maailman parasta mustekallaa! Muutenkaa ei oo ruuasta mittää pahhaa sanottavvaa, ja yhäki; sidra toimii. Tarkotuksena oli lähtä kuitenki baareista ihimisten aikoihin kottii ja nukkuu ettei menis koko lauantai ihan kotona völläämiseksi vaa niiku aina, ei menny ihan suunnitelmien mukkaan ja kotona oltiin vasta aamulla eikä lauantainakaan päästy liikkeelle ennen ku alkuillasta.
      Sunnuntaina lähettiin aamulla kauheella kiireellä että ehittiin seuraavaan bussiin ja voitais muutama tunti kierrellä toreja ja käydä lounaalla. Jätettiin Timon laukut bussiasemalle vaa ei taaskaan menny suunnitelmat aivan putkeen ku sillä iski joku ihan ihme huono olo. Lopulta oltiin loppuaika Roxanalla että se sai vähä levätä, ja Letyn kanssa käytiin hakemassa sen laukut bussiasemalta ku ei niissä oloissa ois itelläkkää tehny mieli mennä bussiin istumaan. Iltapäivällä soitettiin taksi ja Timo lähti. Täytyy sanua että jäi aika tosi tyhjä fiilis, vaan onneksi Lety ja Roxana repi mut niien matkaan kahville eikä tarttenu ihan yksin mököttää koko iltaa.

Nyt on vähä ajatukset vieläki sekasi, turhan hyvin ehti viikon aikana tottua siihe ettei huoneessa oo tillaa liikkua ja on koko aika joku kenen kanssa sekkoilla ja jutella iha suomeksi. Nyt on turhan hiljasta, turhan avara huone. Noh mutta pähkinänkuoressa oli huippuviikko, nyt taas perusnormaali arki jatkuu. :)

Kengistä lähti rusetit irti ni piti timantoida.

Viikko kuvina

Viikko kuvina, taas vaihteeksi. Keskiviikkona päätin ottaa pitkästä aikaa kameran matkaan ku hain marcosia koulusta, ja poikaha innostu kuvailusta ihan tosissaan. Räpsi kuvia sieltä täältä ja oli aivan innossaan. Sen kanssa on tosisssaan alkanu sujumaan pääosin ongelmitta, mitä nyt hetkittäin hermosa menettää eikä malta kuunnella tai edes yrittää ymmärtää mitä koitan sanoa sille. Illalla mentiin Lindseyn kanssa taas paikalliseen pizzeriaan jossa tarjoilijapoika kyseli josko haluttais tutustua sen kaveriporukkaan täällä La fresnedassa, ja kyllähä vaan passaa ku ollaan periaatteessa vaan me kaks tällä hetkellä.

Torstaina täällä oli taasen joku juhlapäivä, ja sekä vanhemmilla että lapsilla vappaata. Päätettiin lähtä perheen kanssa käymään paikassa nimeltä Covadonga, jossa oli vanha kivikirkko pienen vuoren huipulla ja kaikkea muuta jännää. Sieltä otettiin vielä bussi ylemmäs vuorille. 12 kilometrin nousun jälkeen oli jokapaikka täynnä lunta ja kylymä tuuli otti kyllä varmaa luihin asti. Oli silti pitkästä aikaa taas semmonen paikka, mikä oli ihan tosissaan näkemisen arvonen. Muutenki oli aivan mukavaa vaihteeksi viettää päivä perheen kanssa, ja huomas kyllä että neki oli ihan mielissään ku innostuin matkaan :)

Perjantaina vanhemmat meni töihin mutta lasten kanssa oltiin päivä keskenään. Käytiin kaatosateessa kävelemässä kaupassa, ja tulomatkalla nähtiin taas Dhrev-koira ja omistaja. Koira tunnisti heti ja iha innossaan tuli tykö pyörimään. Marcoski sai osotteen kouraan ja kutsun kylläileen ja Dhreviä moikkaileen. Illasta lähettiin Lindseyn kanssa Oviedoon viinilasilliselle ja Sidrakadulle, vaa ei kyllä kauaa jaksettu olla. Aluksi suunnitelmana oli lähtä yöelämää katteleen vaa loppuje loppuu oltii molemmat nii väsyneitä että ei puhettakkaa, kotia nukkumaan vaa suorilta.

Lauantaipäivä mulla meni aikalailla siivoillessa ja järjestellessä, ja iltapäivästä lähettiin taas Lindseyn kanssa kaupungille katteleen ja oottaan että Timo pääsee lentokentältä bussipysäkille. Käytiin muutamassa vaateliikkeessä ja toisessa niistä onnistuin puottaan hälyttimen jostain vaatteesta lattialle.. Heti siihen pölähti myyjä ja alko melko syyttävään sävvyyn kyseleen "ONKO TÄÄ SUN?! MISTÄ TÄÄ TIPPU?! TÄSTÄ VAI TÄSTÄ?! JAA ET TIIÄ. AHA." ja lopun aikaa se sitte seuras ja tuijotti mua ku kiertelin ja kattelin. Aurinkolasien kanssa kassan kautta pihalle ja oikee ovella se vielä katto ettei vaa mittää lähe maksamatta mukkaan. Seuraavasta liikkeestä ku lähettiin melkeen juoksujalkaa bussipysäkille nii tuliki yhtäkkiä kaks siviilikamppeista poliisia merkkien kanssa perästä pyssäyttään, kalattaan kauhiaa tahtia espanjaa ja kyseleen passeja. Onneksi oli Lindsey mukana, seku on meistä se joka ossaa jottain oikeesti puhuakki.. Laukut ja henkkarit ne siinä tarkasti ja kyseli vaikka jos mitä, liittyen siihen puonneeseen hälyttimmeen. Jossain vaiheessa kysyttiin että onko tässä joku ongelma oikeesti, ja vastaus oli tylysti vaan että "ei, ei VIELÄ." Tiedot otettiin ylös ja toinen niistä kävi välissä juttelemassa liikkeen myyjien kanssa, ja lopulta päästiin taas jatkaan matkaa. Täytyy myöntää että oli molemmilla melko vapinat päällä siinä tilanteessa vaikka ei mittään väärää kumpikkaan oltu tehty :D Lopulta vähä myöhässä päästiin bussiasemalle ja Timo ootteli jo sielä. Napattiin taxi kottiin ja illalla mentiin perheen kanssa "tervetuloillalliselle" samaan paikkaan mihin ne vei mutki sinä päivänä ku tulin tänne.

Tännään ollaan vaan völläilty kotona, paitsi illasta otettiin bussi ja käytiin kaupungilla kävelemässä ja illallisella. Perhe oli käymässä Valenin kotikylässä nii saatiin olla ihan rauhassa, illalla vasta ku kottiin tultiin niin oli muutki tullu takas jo. Nyt pitäs taas alkaa reipastuun alkavaa viikkua varten :)