Arkirutiineja

Tähän alkuun mainittakoon että huomenna tulee tasan kuukausi siitä ku saavuin tänne, ja huh ku aika on menny nopijaa. Toisaalta tuntuu niinku ois ollu täällä ihan älyttömän pitkään jo, varmaan ku alkaa arki normalisoitua tässä..

Thihi.

Lauantaina pääsin viettään todellista vapaa-aikaa kaupungille Roxanan ja Pauliinan kanssa. Shoppailtiin, kateltiin kaupunkia ja otettiin kuvia mm. keskellä liikenneympyrää. Oli mukava päästä ihan kunnolla muualle täältä kämpältä ja perheestä, koska ei se vapaa-aika täällä kotona ollessa tunnu ollenkaan vapaa-ajalle. Koitin löytää kaikenmaailman strasseja ja niittejä sun muuta mukavaa, millä vois vähä muokata kenkiä ja muita kamppeita uuteen uskoon mutta tehtävä oli suhteellisen haastava.. Roxana näytti mulle pikku putiikin jossa oli kaikkea kivaa, muttei oikeen mitään mitä mää tarttin. Tai jos oli niin ne oli hinnoteltu kappaleittain.. Toisinsanoen 20 kappaletta strasseja ei riitä mihinkään, mutta maksaa hitosti. Se näytti myös jonku kiinalaisen tilpehööriliikkeen jossa oli kaikkea maan ja taivaan väliltä, muttei sitä mitä menin hakemaan. Noh, ehkä jostain.. Haluaisin löytää myös jostain nahka-takin, mutta ku täällä naiset on lyhyitä ja hoikkia niin senki löytäminen on melko projekti. Ku löytyy takki jossa on tarpeeksi pitkät hiat, on se ihan liian leveä, tai jos löytyy muuten hyvin päälle istuva takki nii hiat on aivan liian lyhyet.. Jospa seki vielä jostain kuitenki löytyis. Illalla tutustuttiin viinikadun antimiin, ja oltiin kaikki aivan rättiväsyneitä. Kelit on ollu mitä parhaimmat, lämpötilat pyörii +20 paikkeilla ja aurinko paistanu lähes joka päivä, vaikka normaalisti tosiaan on se ainanen vesisade tähän aikaan vuodesta. Toivonmukaan jatkuu tämmösenä mahollisimman pitkälle..!

Sunnuntaipäivä meni ihan täysin vaan völlätessä ja laiskotellessa. Oli mukavaa olla vaan tekemättä mitään! Maanantaina kuitenki alko se oikee arkirumba. Lasten koulupäivät pitenee ja kaikki aktiviteetit alkaa. Tästä etteenpäin mun päivät onki lähennä kodin ja koulun sekä harrastusten välillä juoksemista. Onneksi joskus maanantaisin pääsen Lalian ja Marcosin mukaan Oviedoon pyöriin tunniksi, ku Marcosilla on englannin kurssi. 

Tänään käytiin Lalian kanssa kattomassa kielikurssijuttuja Oviedon keskustassa, ja vaikuttaa aika todella hyvältä! Alotan siellä sitte epsanjan opiskelun jos joku toinen Saksasta tullu aupairtyttö tulee mun kanssa siihen.. Muuton ei oo oikeen mahiksia, täytyy pitää sormet ja varpaat ristissä että se nyt sitte päättäis alottaa samasen kurssin. Keskustasta tullessa haettiin Marcos kyytiin ja mentiin ruokakauppaan. Ku oltiin hoitamassa ostoksia kaupan perimmäisessä nurkassa, alko pihalta kuuluun jostain autosta loppumaton tööttäysääni. Lalian kanssa katottiin toisia koska Marcos jäi autoon oottaan.. Niimpä juoksin pihalle kattoon mitä tapahtuu ja siellähän se kökötti, nojas tööttiin ja hakkas toisella nyrkillä kojelautaa. Kuten arvata saattaa nii miljoona silmäparia kohdistu minnuun ku puoliksi juoksin autolle ihan ihmeissäni kädet levällään sönköttään Marcosille jotain suomen ja enkun sekotusta, ja vettään sen irti siitä ratista.

Mun lukujärjestys hohoo

Täytyy vielä loppuun ylistää Roxanaa, nimittäin se on ehkä ihastuttavin tyttö ikinä. Se on täysin ottanu mut siipiensä suojaan ja auttaa sekä on tukena ihan kaikessa. Se ei itekkään oo täältä kotosin ja tietää millasta on tulla täysin uutena, täysin uuteen maahan jossa et osaa kieltä etkä tunne kettään. Oon sille varmaan elämäni velkaa jo nyt kaikesta mitä se on mun etteen tehny..