Mantener una actitud positiva

Nyt on niin paljon kaikkea asiaa päässä, että tästä tulee ihan varmasti SEKAVA päivitys (tai hyvin valokuvapainotteinen).. Sori jo etukätteen :) Perjantaina käytiin Valenin kans hakemassa lapset Leonista niiden isovanhemmilta. Ajettiin sinne jotain ihme vuoristitietä ton vuoriston läpi, ja oli muuten aivan käsittämättömän kaunista!! Aivan huikeet maisemat ja ah kaikki. Jossain vaiheessa siellä oli lehmiä tiellä ja Valen selitti että joskus näkyy myös hevosia, eikä menny kauaa ku oli 5 heppaa hengailemassa kiinni olevan laskettelulkeskuksen ovella.. Se näiden isovanhempien koti oli just semmonen vanha maatila, missä oli lehmiä, kanoja ja lampaita. Tosi tosi tunnelmallinen, ja voi se isomummu oli just semmonen niinku vois kuvitellakki espanjalaisen mummelin. Oikeen hymyilevä ja ystävällinen, halailee ja pussailee, harmaat hiukset ja ruttuset kasvot. ja PIENI. Voi että olin aivan ihastunu vaikken (vaihteeksi) ymmärtäny yhtään mitä se puhu.. Lapset oli tosi jännittyneitä vaikka tuliki heti alkuun molemmat myös halaamaan ja marcos hyppäs ihan kunnolla sylliin. Irene rupes heti esitteleen paikkoja ja aina ku se hoksas että ymmärrän kyllä mitä se yrittää enkuksi vääntää, niin se oli ittestään niin ylpee että sen näki kunnolla ulospäin.. :) Kerrassaan ihana tyttö, oon jo nyt aivan rakastunu! Marcos taas vähä jännittää koska se on ihan kunnon hulivili ja hyppii täällä kotona kirjaimellisesti seinille.. Eikä se edes yritä puhua enkkua ku vanhemmat on paikalla.

Täällä ei ookkaan hirvivaara..

Kaikki nää on otettu auton kyytistä nii laatu on mitä on.. :)

Lauantaina olin päivän kotona ja koitin tutustua lapsiin ees jotenki. Irene oli hirveesti mun kanssa ja esitteli paikkoja täällä La Fresnedassa, ja oli tosi mielissään ku jaksoin olla sen kans ja pikkuhiljaa sillä alko enkun jännittäminen mennä ohi.. Marcos taas kälättää mulle hirveetä tahtia espanjaa enkä ymmärrä sanaakaan mitä se sannoo!! Vaan eipä tuolla näyttäny olevan sille juurikaa väliä, kuhan se saa selitykset selitettyä ja jatkaa sitte omia touhuja. Tosi ihana pikkupoika, mitä nyt aivan järkyttävän energinen niinku ylempänä sanoin että se oikeesti pomppii seinille.. 

Viikonloppu on ollu aivan hurjan lämmin, aurinko paistanu kirkkaalta taivaalta ja lähemmäs 30 astetta lämmintä koko aika. Kuulemma tosi epänormaalia että tähän aikaan vuodesta on tämmönen keli (sanoinkoha sen jo viime päivityksessä..) ja että normaalisti täällä sataa ihan kauheesti vettä. Mutta ei tosiaan parane valittaa, lisää tämmösiä kelejä mulle! Tässä lähellä on tommonen yleinen uimapaikka missä on isot uima-altaat ja auringon ottopaikat. Tosi hyvä systeemi kaikkia näitä naapuruston lapsia ajatellen (sanoin vissiin tänki jo viime päivityksessä.. en oo varma, toistoa toistoa..) ja käytiinki siellä pauliinan ja Irenen kans nautiskelemassa.

Illalla mentiin sitte Pauliinan, Roxanan, ja Lettien (vai Leti, apua) kanssa Oviedoon kattoon miltä paikallinen yöelämä näyttää. Roxana ja Lettie oli siellä jo, ja Pauliinan kans mentiin samalla taksilla ku sen perheen vanhemmat. Käveleskeltiin siinä ja otettiin kuvia niinku kunnon turistien kuuluuki. Mentiin ensin sellaseen Sidre-baariin jossa oli automaattiomenapuu paikallisen omenasiiderin lasiinsaamista varten. Siideri täytyy kaataa lasiin korkeelta, niinku kunnon ravintoloissa tarjoilijat pitää sitä lasia niin alhaalla ku voi, ja pullo taas on korkeella pään yläpuolella. siitä sitte kaadetaan ja katellaan mahollisimman suoraan etteenpäin vaan.. Lasiin tulee ehkä muutaman shotin verran sitä juomaa ja se pitää juoda heti pois. Täytyy näppäillä kuva jossain vaiheessa ku joku tarjoilija tekee sen. Lettie ei puhunu yhtään enkkua mutta silti tultiin tosi hyvin toimeen tolle bilehile porukalla, ja ilta oli aivan tosi mukava. Jännä ku baarit alko täyttyyn vasta joskus 2-3 jälestä, kai ne sitte on auki aivan tosissaan aamuun asti! Eipä haitannu yhtään omalla porukalla tanssiskella tyhjässä baarissa ;) 

Turisteja siellä ja turisteja täällä..

Täällä kaikki on niiiin hyvvää! 

Med Roxana ja Pauliina

Määki tahon tämmösen julisteen sitte oman kämpän vessaan.

Lähettiin kotiin jo aikasin siihen nähen millon täällä porukka vasta valu baareihin, mutta mahto olla ihan riittävä meille..

Sunnuntaina oliki sitte vähä semmonen olo että tiesi varmasti missä ja kenen kans on illan viettäny. Helpotukseksi mentiin läheiseen ravintolaan syömään koska Valen täyttää tiistaina vuosia, ja siellä oli parhaat ruuat tähän mennessä. Maistoin ekaa kertaa kalmaria, tietääkseni, ja se oli ihan taivaallista. Niinku kyllä kaikki muuki ruoka tuolla paikassa. Tämän jälkeen lähettiin ajeleen johonki ihme majakkapaikkaan ja se menomatka oli ihan hirvee. Kuuma auto, huono olo (rapula, myönnetään.), ja oksentava lapsi vieressä ei tosiaankaan ole hyvä yhistelmä! Mut tää majakkapaikka jonka nimeä en taas yllättäen muista oli aika hieno. Se oli kiva nähä mut just tämmöselle päivälle turhan pitkä aika istua autossa. Iltapäivällä sitte huomattiin että tossa espanjaliittymässä oli joku ihme alkusaldo 5 e, ja ku kysyin siitä ni nuo vanhemmat järkytty ensin että kuin hirveesti oon oikeen käyttäny jo tuota puhelinta ku keskiviikkona sen sain. Siitä ne sitte rauhottu ku hoksas tilanteen ja meinas katella tuota hommaa vähän uusiksi. Huh, tää sunnuntai-ilta oli eka semmonen ku tuntu että haluan ihan tosissaan omaan kotiin ja omaan rauhaan johonki nurkkaan mököttään, suurelta osalta väsymyksen takia.. :D

:---------------------------)

Tänään (tai eilen, 10.9.) Olin eka kertaa päivän lasten kanssa. Marcos käyttäyty paljon paremmin ku ei vanhemmat ollu paikalla, heti ku ne tuli niin ei meillä ainakaan kauaa semmosta kateltais, ku toinen sinkoilee ruokapöydästä koko aika johonki ja huitoo ja huutaa ja kaikkea mahollista mitä päähän tulee.. Näillä ei oo siihen oikeen mitään kuria koska se on "spesiaali". Kummallista. Mutta päivä meni tosi mukavasti vaikka jännitti että kuinkahan Marcosin kanssa tosiaan sujuu koska tähän mennessä olin nähny vaan tuon huomionhakuvaiheen nuiden vanhempien kanssa. Käytiin leikkipuistossa muka päästelemässä vähä energiaa jos se ois rauhallisempi illalla vaan ei mitään eroa. Leikittiin myös jotain aarteen etsintäleikkiä ja oli oikeestaan  yllättävän helppo päivä. Irene on aivan ihastuttava, se auttaa kaikessa ihan omatoimisesti ja pystyy viimeinki olemaan ihan rennosti mun kanssa.. En oo muuten onnellisempaa pikkutyttöä nähny ku Irene, ku enemmän ku mitään se haluais suorat hiukset kiharoiden sijaan, ja esittelin vähä suoristusrautaa sen tuksulle.. :)
Iltapäivällä ku Lalia tuli kottiin, lähettiin lasten kanssa Ikeaan hakemaan mulle ja niille mattoja huoneisiin, vessaan roskis, mlle peili ja tommonen boksi tavaroille.. Tuntuu ihan hassulta ku se haluaa että minä ite valitten oman huoneeni tavarat, vaikka tää on kuitenki niiden talo ja ne täällä ihan tosissaan oikeesti asuu.. Pitäiski varmaan alkaa järjestään tää huone nyt ihan tosissaan. Käytiin myös hakemassa Valenille synttärilahjaksi kamera ja lenkkarit. Urheiluhullu..

Maailman parasta suklaata heti Fazerin sinisen jälkeen..!

Iiiihanan pehmee matto, tässä kelpaa istuskella kuha saan tänne paremman nettiyhteyden.. Nyt täytyy olla aivan lattianrajassa ettei katkee.

Huh, miks tää kirjottelu venyyki aina näin myöhään. Ajatus pätkii ihan tosissaan niin ei se auta taas ku lähtä nukkumaan. Jonain päivänä suunnittelin lähteväni Oviedoon kunnolla katteleen ja kuvaileen, ja toivonmukaan myös vähä shoppaileen ;) Ehkä saan seuraa Pauliinasta tai Roxanasta tai molemmista, We'll see.. :) Empä oo muuten koskaan ennen syöny lättyjä joiden päällä on juustoa ja kinkkua..